Tuire Finne ja Felix leikkipuistossa

Lapsenlapset tuovat sisältöä eläkeläisen elämään

Tuire Finne nauttii eläkkeellä mummona olosta uudella tavalla. Lastenlasten seurana hän on myös korvaamaton apu.

Totta kai haluan auttaa, jos siihen on mahdollisuus. Kun tulee ikää, vapautuu paljon aikaa. Lapsiperheessä ajasta taas on pulaa. Se, että autan, tuo myös rytmiä omaan arkeeni. - Tuire Finne.

Tuire Finnen, 63, maanantaiaamu on alkanut aikaisin.

Hän on kävellyt tunnin lenkin Helsingin Aurinkolahdesta poikansa perheen luo Puotinharjuun, pitänyt hetken seuraa ensimmäistä luokkaa käyvälle lapsenlapselleen Felixille ja saattanut tämän kouluun kymmeneksi.

Viimeistään neljältä Finne kävelee iltapäiväkerhosta saapuvaa Felixiä vastaan. Iltapäivä kuluu läksyjen auttamisessa, harrastuksiin viemisissä ja kotitöissä, kunnes Felixin isosisko Viktoria, 10, ja perheen vanhemmat saapuvat kotiin.

– Felix tykkää tästä järjestelystä. Iltapäiväkerhossa voisi olla viiteen saakka, mutta päivistä tulisi silloin tosi pitkiä. Minusta taas on ihanaa tutustua lasten maailmaan ja olla heidän elämässään mukana. Lapset eivät ole koskaan sanonut, että mummo älä tule, Finne kertoo.

Finne ehti työskennellä koko työuransa lasten kanssa, ensin perhepäivähoitajana ja sittemmin yksityisenä lastenhoitajana perheissä. Moni tuttava on kummastellut Finnen intoa ja ihmetellyt, eikö hän eläkkeellä halua jo tehdä jotain muuta.

Finne itse on asiasta eri mieltä.

– Minulle tämä oli itsestään selvä ratkaisu. Totta kai haluan auttaa, jos siihen on mahdollisuus. Kun tulee ikää, vapautuu paljon aikaa. Lapsiperheessä ajasta taas on pulaa. Se, että autan, tuo myös rytmiä omaan arkeeni.

Mummo on osa arkea

Tuire Finne jäi eläkkeelle vajaa pari vuotta sitten, samaan aikaan kun Felix aloitti esikoulussa. Tuttavat ehdottivat vapaaehtoistyön tekemistä eläkeläiselle sopivaksi harrastukseksi.
Se työ löytyi läheltä.

– Mietin ensin, että olisin laittanut vaikka neuvolan seinälle lapun, jossa tarjoutuisin varamummoksi sellaista tarvitseville lapsille. Sitten tajusin, että voisin olla entistä enemmän läsnä omille lapsenlapsilleni.

Ensin Finne auttoi eskarista hakemisessa ja harrastuksiin viemisissä. Nyt, kun Felix aloitti koulun, mummon apua tarvitaan välillä myös aamuisin.

Sellaisina päivinä Finne saattaa tehdä myös ruokaa ja joskus kotitöitäkin poikansa perheessä. Pääpaino on kuitenkin lastenlasten kanssa olemisessa.

– En halua tuppautua liikaa, ja minulla on toki muitakin harrastuksia.  
On silti tosi hienoa, että saan olla osa lasten arkea. En ole sellainen mummo, jota näkyy vain juhlapyhinä ja syntymäpäivillä.

Eläkkeellä lastenlasten kanssa puuhastellessa arki tuntuu myös hauskemmalta.

– On kiva päästä heittäytymään lasten elämään. Felixin kanssa voimme rakennella yhdessä lumiukkoja ja tehdä vaikka mitä hauskaa ulkona.

Finne myöntää miettineensä paljon sitä, millainen mummo hän haluaa olla.
– Minulla ei ole koskaan ollut mummoa, mutta oma äitini kyllä auttoi minua lasteni kanssa tarpeen tullen.

Paikalla tarpeen mukaan

Felix osaisi jo kulkea koulumatkan yksin, mutta kun mummo on vastassa, matka on mieluisampi. Aluksi Finne haki Felixin koulun porteilta saakka, nyt hän tapaa lapsenlapsensa yleensä matkan puolivälissä. Varsinkin talvella tuntuisi hurjalta, että poika kävelisi koko matkan yksin pimeällä kotiin.

– Opettelemme Felixin kanssa hiljalleen yksin liikkumista. Haluan auttaa itsenäistymisessä, sillä jonain päivänä hänen täytyy osata kulkea matka yksin alusta loppuun.

Finne ei vielä tiedä, miten paljon lapsenlapset tarvitsevat apua koulumatkoissa ja koulun jälkeen vuoden kuluttua.

– Voi olla, että sitten olen apuna vähän harvemmin, ja jonain vuonna minua ei enää tarvita tässä asiassa. Apuna oleminen ei kuitenkaan ole missään nimessä minulta pois, joten autan mieluusti niin kauan kuin tarvitaan.   

Lastenlasten kanssa oleminen on Finnestä ennen kaikkea äärettömän antoisaa.

– Lapset ovat tosi kiinnostuneita entisistä ajoista ja esimerkiksi omasta lapsuudestani. On hirveän hauska kertoa, mitä ennen tehtiin ja miten ennen toimittiin.