Jenna Hurme

Korvauskäsittelijästä robotiikan suunnittelijaksi – rohkeasti kehityksen kelkkaan

Uudistumisesta ja osaamisesta on puhuttu Vallilan käytävillä ja konttoreiden kahvihuoneessa jo pitkään. Mitä uudistuminen tarkoittaa arjen tekemisenä? Tässä yksi mielenkiintoinen tarina.

Robotiikka ja tekoäly vievät työt, skeptisimmät ajattelevat. Ne kuitenkin tarjoavat myös uusia väyliä, muillekin kuin insinööreille. Robotiikan suunnittelijan Jenna Hurmeen urapolku on todiste tästä.

- Olen itsekin hieman yllättänyt siitä, että päädyin lopulta päivätöihin ja vieläpä pankki- ja vakuutusalalle. Opiskelin aikoinaan ravintola-alaa ja pitkään haaveilin oman baarin perustamisesta. Teinkin alalla vuosia töitä, mutta pikkuhiljaa ymmärsin, ettei se kuitenkaan ole oma juttuni, Jenna kertaa.

Ystävä asui Englannissa ja vinkkasi, että kansainvälinen vakuutusalan yhtiö hakee Suomesta osaajia asiakaspalveluun ja taustatoimintoihin.

- Minulla ei ollut kokemusta eikä koulutusta alalle, joten lähteminen hirvitti. Kuilu suomalaisen rokkibaarin ja englantilaisen vakuutusyhtiön välillä oli melkoinen, mutta sopeuduin nopeasti ja huomasin viihtyväni todella hyvin. Työn kautta opin prosessit ja asiakaspalvelun ja pääsin myös opiskelemaan liiketaloutta työn ohessa. Lisäksi suoritin työn ohella esimiestutkinnon, joten pääsin kasvattamaan osaamistani hyvinkin laajasti.

Jenna viihtyi maailmalla nelisen vuotta, kunnes palasi Suomeen ja siirtyi yhtiön Helsingin toimistolle.

- Ehdin olla töissä Helsingissä vain muutaman kuukauden, kun saimme tiedon, että OP ostaa Suomen liiketoimintomme. Se oli itselleni loistava uutinen, sillä Suomessa toimistomme oli pieni, vain reilut 10 ihmistä, joten etenemismahdollisuudet olisivat olleet rajalliset.

OP:lla Jennan toiminto yhdistettiin henkivakuutukseen.

- Työskentelin OP Henkivakuutuksessa ensin korvauskäsittelijänä ja sitten korvausasiantuntijana. Vaikka pääsinkin asiantuntijan tehtävässä osallistumaan laajasti mielenkiintoisiin projekteihin ja toiminnan kehittämiseen, parin vuoden jälkeen syttyi taas palo uuden oppimiseen. Olin pitkään haaveillut hieman teknisemmästä roolista ja päätin, että on aika kokeilla siipiä myös sillä puolella. Viime kesästä lähtien olenkin työskennellyt Kehittämisen ohjaus -osastolla ohjelmistorobotiikan suunnittelijana, Jenna kertoo.

Suunnittelija tekee esiselvityksiä robotiikkaprosesseista ja etsii aihioita, missä kaikkialla robotiikkaa voisi hyödyntää. Lisäksi noin puolet ajasta menee robottien tekniseen toteuttamiseen eli mallintamiseen. Robotit pannaan tekemään tylsät rutiinityöt, jotta henkilöstölle jää enemmän aikaa keskittyä varsinaiseen asiakaspalveluun ja siihen, mistä tulee lisäarvoa asiakkaalle.

Kannattaa hakea vaikka hirvittäisi

Jennan mukaan hänen urahyppäyksensä ovat aina olleet spontaaneja, eikä taustalla ole ollut monen vuoden suunnitelmia.

- Hyppy uuteen on aina ottanut vatsanpohjasta. Jo pelkkä hakeminen on usein mietityttänyt: mitä muut ajattelevat ja riittävätkö omat taidot. Joka ainoa kerta muutos on kuitenkin ollut sen arvoista ja pelot olleet vain omassa päässä.

Jenna uskoo, että erilaisista taustoista on hyötyä.

- Nykyinen esimieheni luotti rekrytoinnissani onneksi siihen, että roolissa tarvittavan teknisen osaamisen ja työkalujen käytön pystyy kyllä oppimaan työn ohessa ja näinhän se olikin. Tiimissämme on paljon teknisen puolen syväosaajia ja en toki edes yritä kilpailla heidän kanssaan teknisissä taidoissa. Sen sijaan oma pitkä liiketoimintataustani tuo tiimiin erilaista näkökulmaa ja osaamista. Kun asenne on oikea ja tavoitteiden eteen on valmis tekemään töitä, pärjää yllättävissäkin paikoissa. Vielä kertaakaan ei ole tullut sellaista tunnetta, että haluaisi heittää hanskat tiskiin, vaikka haasteita uuden oppimisessa onkin ollut. Jaksamisessa on auttanut erityisesti ihana työporukka, jolta saa aina tarvittaessa apua ja nauruterapiaa, ainakin jos huono huumori ja puujalkavitsit uppoavat.

Uuden opettelu on työlästä, mutta palkitsee myös moninkertaisesti rutinoituneeseen tekemiseen verrattuna.

- Varsinkin tekniset haasteet nykyisessä työssä ovat todella mielenkiintoisia ja kun ongelmiin keksii ratkaisun, tulee huikea fiilis. Ensimmäistä robottia mallintaessa kävi kyllä muutaman kerran mielessä, että olenkohan sittenkin haukannut liian ison palan ja tulenko koskaan oppimaan mallinnusta. Kun sitten pikkuhiljaa solmut kuitenkin aukeavat ja tulee oppeja ja uusia oivalluksia, se motivoi tosi paljon. Niiden myötä myös itseluottamus kasvaa, Jenna näkee.

Jenna rohkaiseekin kaikkia jotka ovat kiinnostuneita uusista uratuulista, miettimään voisiko robotiikka olla oman osaamisen kasvattamisen kohde.

- Tämä on siitäkin motivoivaa kehittämistä, että olemme hyvin lähellä liiketoimintoja ja oman työn tuloksen näkee usein nopeasti ja konkreettisesti. Ohjelmistorobotiikka saattaa olla monelle vielä hieman vieras ja pelottava käsite ja on hienoa nähdä, miten ihmiset kuitenkin innostuvat, kun robotti on valmis ja he näkevät niiden hyödyt.

- Kannustan ehdottomasti hakemaan rohkeasti sekä erilaisiin koulutuksiin että uusille urille, jos on kiinnostusta uuden oppimiseen. Työpaikkailmoituksia lukiessa kiinnittää helposti huomiota vain niihin asioihin, jotka eivät kohtaa oman senhetkisen osaamisen kanssa ja kynnys hakemiseen voi olla korkea. Kannattaa kuitenkin karistaa perinteinen suomalainen vaatimattomuus harteilta hetkeksi ja sen sijaan mainostaa rohkeasti omia taitojaan ja persoonansa, sillä usein asenne ratkaisee. Jos oma polkuni baaritiskin takaa robotiikan maailmaan ei todista sitä, niin en tiedä mikä, Jenna päättää.